JOHN PRIMER – Hard Times
(Blues House Productions BHP JP2022)
John Primeria eivät korkeat ikävuodet tunnu hidastavan. Nykyään 77-vuotias Chicago-bluesin lähettiläs on bändeineen yhä erinomaisessa vedossa. Miehen uusin, Rick Barnesin tuottama ”Hard Times” -CD on levytetty alkuvuodesta Chicagon RaxTrax-studiolla. Sen nimi heijastelee artistin mukaan nykymaailman tilannetta, johon hän toivoo tuovansa apua musiikkinsa avulla.
”Hard Times” ei tarjoa mitään varsinaisesti yllättävää. Ihastusta sen sijaan herättää, miten väkevältä mutta silti niin ilmavalta Primer saa bluesinsa äänitteillään kuulostamaan. Tärkeässä osassa on tietysti myös hänen The Real Deal -bändinsä. Se tarjoilee ”Tuulisen kaupungin” parhaita bluestraditioita omalla osaamisellaan ja vankalla kollektiivisella näkemyksellään. Keskeisen osan yhtyeen soundista muodostaa Steve Bellin huuliharppu. Hänen upeaa laveasti maalailevaa soittoa sekä rytmillistä tyylittelyä kuullaankin levyllä runsaasti.
Bändin tiukan rytmiryhmän muodostavat rumpali Lenny Media sekä basisti Dave Forte. Vierailijoina kuullaan kakkoskitarassa Rick Kreheriä ja pianisti Johnny Iguanaa, jotka molemmat lienevät tuttuja nimiä Chicago-bluesharrastajille. Kiekolla laulaa myös yhdellä kappaleella Primerin 17-vuotias tytär Aliya, jonka tulkinta louisianalaissävytteisessä, keinuvassa Tough Times -balladissa on sympaattisen kuuloinen. Se sopii hyvin monipuolistamaan CD:n musiikillista kokonaiskuvaa.
Albumin sisältö on tuota edellä mainittua tyttären esitystä lukuun ottamatta täysipainoista Chicago-bluesia. Kaikki 13 kappaletta ovat Primerin käsialaa. Kiekko käynnistyy menevillä alkusävelillä. Avausbiisi, funkahtava You Got What I Want piirtää hyvän kuvan kiekon soundimaailmasta ja tarjoaa soolotilaa niin Primerille kuin harpisti Bellillekin. Samoin sen perään kuultava Don’t Wait Too Long toimii tyyppiesimerkkinä siitä, miten vastustamattomasti ja rennosti kiekolla kuultavat muutkin shufflet kulkevat. Johnny Iguanan rullaava piano tuo tälle ja usealle muullekin raidalle maittavaa lisäväriä. Vauhdikkaista sävelmistä voisi vielä erikseen mainita CD:n puolivälissä kuultavan Primerin ylistyslaulun kotikaupungilleen. Chicago sisältää myös hienot soolot harpisti Steve Belliltä ja Primeriltä.
Hidasta bluesia kuullaan neljän kappaleen verran. Näistä liki 8-minuuttinen Hot Meal esittelee Primerin slidetekniikkaa. Tyylistä voi löytää yhtymäkohtia hänen entisen pomonsa Muddy Watersin soittoon. Slide on mukana myös albumin ehdottomasti parhaisiin äänitteisiin lukeutuvalla nimibiisillä Hard Times.
Primerin tummanpuhuva ääni on erinomaisessa kunnossa. Artistin perinnetietoisessa kitaran soitossa korostuu ilmavuus ja svengi. Soundi on myös oma ja helposti tunnistettavissa. Primer on kannuksensa hankkinut alan huippujen kanssa jo ennen siirtymistään soolouralle liki 30 vuotta sitten, joten minään ihmeenä tuota ei voi tietysti pitää.
Albumin tyylikkäässä kansikuvassa Primerin taustalla on Chicagon Halsted Streetillä sijainneen perinteikkään B.L.U.E.S-klubin lava. Paikka on varmasti tuttu kaikille Chicagon bluesklubeissa vuosikymmenten aikana vierailleille. Lisää kuvia bändistä sen uumenista löytyy pahvikotelon sisältä. Kuvauspaikan valintaan on painava syy. Klubi on nimittäin suljettu ja se on myynnissä.
J-P Berg
(julkaistu BN-numerossa 1/2023)
